podengoyhdistys

Jalostuksen tavoiteohjelma

Päivitetty JTO 2013 (.pdf) (01.06.2013)

Suomen Portugalinpodengot ry.

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

PORTUGALINPODENGO PIENI, KARKEAKARVAINEN / SILEÄKARVAINEN

Hyväksytty Suomen Portugalinpodengot ry:n yleiskokouksessa 19.11.2005. Tiedot päivitetty vastaamaan v:n 2005 loppua.
Hyväksytty Suomen Vinttikoiraliitto ry:n yleiskokouksessa 25.11.2006
Hyväksytty Suomen Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan kokouksessa 22.8.2007

Yhteenveto
Taustatietoa
Järjestöorganisaatio ja sen historia
Nykytilanne
Jalostuksen tavoitteet ja strategiat
Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta
Lähteet
Liitteet

Yhteenveto

Jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on kertoa oleellinen tieto rodusta, sen taustoista ja jalostustyössä tarvittavista taustatekijöistä. Sen avulla voidaan ohjata rodun kehitystä määrätietoisesti ja suunnitellusti. Rodun kasvattajille ja harrastajille on erittäin tärkeää tuntea rotukohtainen tavoiteohjelma, jonka tarkoituksena on antaa myös rodun ulkopuolelle tietoa rodun tilasta. Tavoiteohjelmaa noudattamalla kasvattaja pyrkii toimimaan rodun parasta ajatellen. Teettämällä pentueen huomioimatta tavoiteohjelmaa, ajatellen ettei yhdellä pentueella ole niin väliä, tekee ’hallaa’ rodulle. Sillä jos useampi kasvatttaja toimii samoin, se näkyy nopeasti lukumääräisesti pienessä rodussa. Jokaisen kasvattajan tulisi aina ajatella rotua kokonaisuutena ja vasta toissijaisesti oman linjan tuloksia.

Pienet portugalinpodengot ovat varsin terveitä rotuja, mutta tämä tilanne ei välttämättä pysy ellei siihen kiinnitetä huomiota jalostuksessa. Terveystutkimukset olisivat suositeltavia vaikka rodut eivät kuulukaan Pevisaan. Tutkimalla polvet ja silmät tiedetään jälkeenpäin, missä sukupolvessa sairaudet mahdollisesti ilmenivät.

Rodunomaisen luonteen vaaliminen nykyisellä tasolla on tärkeää. Ei ole syytä alkaa muuttamaan metsästyskoirarotua seurakoiraroduksi vain luonteen takia. Rodun luonne kuuluu olla sellainen kuin se on aikojen ajan ollut. Kasvattajien on syytä ymmärtää rodun luonne ja kertoa siitä myös pentujen ostajille. Pienet portugalinpodengot eivät ole pelkkiä ’sylikoiria’; niiltä löytyy edelleen niitä luonteenpiirteitä, joita se tarvitsee esim. tunkeutuessaan saaliin luokse luolaan.

Ulkomuotojalostuksessa pääpaino on oikean tyypin löytämisessä ja säilyttämisessä. Pienet sileäkarvaiset portugalinpodengot ovat rotutyypiltään hieman yhtenäisempiä kuin pienet karkeakarvaiset, mutta molemmissa löytyy kuitenkin vielä useampaa rotutyyppiä. Portugalissa on tehty aktiivisesti työtä rotujen koon pysymiseksi määritelmän mukaisena. Samaan tulee pyrkiä myös Suomessa.

Taustatietoa

2.1. Rodun synty ja kehittyminen

Portugalinpodengon alkuperästä on useita teorioita. Todennäköisimmän teorian mukaan podengot, kuten muutkin Välimeren maiden rodut, ovat vanhan Egyptin faaraokoirien jälkeläisiä. Tämän tyypin koiran hajaantuivat vähä-Aasiasta (foinikialaiset 700 e.Kr.) pohjois-Afrikkaan ja Välimeren rannoille. Foinikialaiset esittelivät rodun portugalilaisille.

Suuri kanien määrä ja niiden metsästystekniikan kehittäminen yhdisti olemassa olevan kannan ja rohkaisi käyttämään tämän tyyppisiä koiria, joiden luonteenpiirteet ja taidot sopivat kanien metsästykseen. Myöhemmin sekä kreikkalaiset että roomalaiset esittelivät rotuja, joilla oli samanlainen alkuperä ja luonteenpiirteet. Nykyään pohjois-Afrikassa ja Välimeren rajamaissa on useita portugalinpodengon kaltaisia rotuja. Vaikka ne eivät muodosta määrättyä rotua, niiden suuri lukumäärä todistaa rodun alkuperän. Myöhemmin portugalilaiset rodut levisivät Brasiliaan, Keski-Afrikkaan ja Intiaan.

Pieni portugalinpodengo on tunnettu rotuna aina 15. vuosisadalta asti. Sitä käytettiin alussa hiirien, rottien ym. tuhoeläinten hävittämiseen taloista, ladoista ja jopa purjealuksista, joiden mukana podengot matkustelivatkin ympäri maailmaa. Pieni portugalinpodengo on erityisen taitava metsästämään kaneja ja joitakin muita luolissa pesiviä nisäkkäitä. Pienet portugalinpodengot laitettiin koloihin pelottamaan ja jopa tappamaan sinne saaliinsa. Tämän vuoksi pienet portugalinpodengot ovat nykyäänkin rohkeita, eteviä ja vilkkaita.

Mutta ennen kaikkea pieni portugalinpodengo on pelottava kaninmetsästäjä, jota käytettiin usein läpipääsemättömillä alueilla, jossa se hiipi kasvillisuuden seassa ja kallion halkeamissa. Se tunnettiin 'viimeisenä hätäkeinona', koska se pystyi tutkimaan paikkoja, joita muut koirat eivät kyenneet tutkimaan.

2.2. Nykyinen käyttötarkoitus

Pieni portugalinpodengo on taustaltaan metsästyskoira, mutta myös seurakoira hyvin tuloksin. Kiitos on sen tottelevaisen ja rakastavan luonteen. Pienen kokonsa, hyvän terveytensä, helppohoitoisen turkkinsa ja luonteensa vuoksi pieni portugalinpodengo soveltuu helposti niin sisä- ja kaupunkikoiraksi kuin myös maaseudulle. Podengo saattaa olla herkkähaukkuinen.

Tähän päivään asti portugalinpodengo on säilyttänyt luontaisen metsästyskykynsä. Sitä käytetään kotimaassaan paljon metsästykseen nykyäänkin, mutta yhä lisääntyvässä määrin myös näyttelyissä. Portugalinpodengo on saavuttanut erinomaisia sijoituksia kovassa kilpailussa sekä kansallisissa että kansainvälisissä näyttelyissä niin kotimaassaan kuin myös eri puolilla maailmaa.

FCI hyväksyi portugalinpodengorodun v. 1967, ja silloin siltä vaadittiin metsästyskoetulos ennen kuin kansainvälisen muotovalion titteli voitiin vahvistaa. Tämän vuoksi monelta hyvältä koiralta jäi kansainvälisen muotovalion titteli saavuttamatta. Portugalinpodengoille ominainen tapa metsästää laumana esti metsästyskokeen toimeenpanemista. Portugalin podengoyhdistys, Portugalin Kennelliitto ja FCI sopivat yhdessä v. 1990 metsästyskoevaatimuksen poistamisesta. Tämä edistikin rodun kansainvälistymistä. Metsästyskokeen poistaminen saattaisi aiheuttaa podengon vieraantumista alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan, mutta portugalilaiset koirat eivät kuitenkaan ole menettäneet vaistojaan, koska melkein kaikki rodun kasvattajat Portugalissa ovat myös metsästäjiä. Portugalissa toivotaan, että käyttökoe otettaisiin käyttöön lähitulevaisuudessa sellaisessa muodossa, missä se sopisi podengoille. Tämä sallisi podengon toimintatavan ja luonteen pysymisen ennallaan, ja samalla se antaisi kasvattajille mahdollisuuden testata rotua tavalla, jossa sen metsästyskyvyt saadaan näkyviin.

2.3. Tavoite: ulkomuoto ja luonne

Tavoitteena on rotumääritelmän mukaisen, terveen pieni portugalinpodengo –rodun ylläpitäminen Suomessa. Tavoiteohjelman liitteenä on portugalinpodengon virallinen rotumääritelmä, jossa kuvataan rodun käyttötarkoitukseen, ulkomuotoon ja rakenteeseen liittyviä toivottuja ominaisuuksia. Käyttötarkoituksen ja ulkomuodon lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota luonteeseen ja terveydellisiin seikkoihin.

2.4. Suomen kanta

Ensimmäiset pienet portugalinpodengot tuotiin Suomeen vuonna 1991.
Suomeen on tuotu/rekisteröity pieniä portugalinpodengoja v.2005 loppuun mennessä seuraavista maista:

- Portugali: 6 karkeakarvaista urosta ja 6 karkeakarvaista narttua; 11 sileäkarvaista urosta ja 10 sileäkarvaista narttua.
- Ruotsi: 1 karkeakarvainen uros, 1 sileäkarvainen narttu

Eniten jälkeläisiä on seuraavilla koirilla: (v. 2005 lopun tilanne)
Pienet karkeakarvaiset:

Diamante de Viamonte (uros)
28 jälkeläistä / 8 pentuetta
i. Alfinete de Viamonte, e. Tia Alice do Vale Negro
Cowboy de Gifford (uros)
25 jälkeläistä / 11 pentuetta
i. Fito, e. Vink
Miki da Fonte Quente (uros)
12 jälkeläistä / 6 pentuetta
i. Fito, e. Isa
Belmex Almondega (narttu)
12 jälkeläistä / 2 pentuetta
i. Al da Lapa do Lobo, e. Marella Manha
Gritty’s Hebe (narttu)
11 jälkeläistä / 4 pentuetta
i. Miki da Fonte Quente, e. Quila d’Albergaria

Pienet sileäkarvaiset:

Benito de Chipema (uros)
58 jälkeläistä / 24 pentuetta
i. Pito de Vale do Criz, e. Xita da Praia do Ribatejo
Tosco de Vale do Criz (uros)
37 jälkeläistä / 13 pentuetta
i. Tomavir de Vale do Criz, e. Zumba Zumba de Vale do Criz
Galao de Vale Negro (uros)
26 jälkeläistä / 11 pentuetta
i. Ernesto do Zoo de Lisboa, e. Hera da Praia do Ribatejo
Parisade Bog Noite (uros)
24 jälkeläistä / 9 pentuetta
i. Benito de Chipema, e. Bisnaga do Vale Negro
Parisade Ameixa (uros)
16 jälkeläistä / 9 pentuetta
i. Catequero do Zoo de Lisboa, e. Amendoa do Vale Negro
Tähtitaivaan Simo (uros)
16 jälkeläistä / 7 pentuetta
i. Parisade Bog Noite, e. Tähtitaivaan Sonata

Kasvatteja on seuraavilla kasvattajilla: (v. 2005 lopun tilanne)
Pienet karkeakarvaiset:

Kennel Gritty’s Eero Santala & Leena Peltonen	18 koiraa / 10 pentuetta	(1992-1995)
Kennel Marella Hannu Mutanen	28 koiraa / 11 pentuetta	(1995-2005)
Kennel Kirmix Leena Linblad	14 koiraa / 7 pentuetta	(1999-2005)
Kennel Boondock’s Jari & Anu Pellas	6 koiraa / 3 pentuetta	(1996-1999)
Kennel Sweetie-Pie Marja-Liisa Tuominen	6 koiraa / 2 pentuetta	(1997-2000)
Kennel Hirsituvan Marke Kärkkäinen	4 koiraa / 2 pentuetta	(2000-2001)
Kennel Belmex Päivi Lehtonen	30 koiraa / 7 pentuetta	(2002-2005)
Kennel Sandeisan Eija Sandholm	9 koiraa / 3 pentuetta	(2002-2005)
Kennel Irezumi Tuija & Petri Hynynen	2 koiraa / 1 pentue	(2004)

Pienet sileäkarvaiset:

Kennel Beoline Petri & Raija Kangassalo	104 koiraa / 43 pentuetta	(1993-2005)
Kennel Tähtitaivaan Nina Viljanen	70 koiraa / 29 pentuetta	(1995-2005)
Kennel Parisade Pertti Kangassalo	33 koiraa / 14 pentuetta	(1992-1998)
Kennel Lecibsin Jukka Kuusisto	23 koiraa / 12 pentuetta	(1995-2000)
Kennel Ziwago’s M. Saikkonen & M. Rajaniemi	15 koiraa / 7 pentuetta	(1999-2002)
Kennel Lill Jägarens Ann-Sofi Granholm	12 koiraa / 4 pentuetta	(2002-2005)
Heli Taponen	7 koiraa / 2 pentuetta	(2002-2004)
Jonna Paasila	6 koiraa / 2 pentuetta	(2002-2004)
Bunnypark’s Sari Park	4 koiraa / 1 pentue	(2005)
Kennel Noble Nelly’s Danja Kinnunen	4 koiraa / 1 pentue	(2004)
Kennel Pikkunokan Nena Ourama	3 koiraa / 1 pentue	(2002-2004)
Eeva-Maija Vuorilehto	2 koiraa / 1 pentue	(2001-2004)
Sissi Sjölund	2 koiraa / 1 pentue	(2000-2004)
Elina Kuoppala	2 koiraa / 1 pentue	(2004)
Kennel Vutto’s H.Andronoff & K.Katainen	1 koira / 1 pentue	(2004)

2.5. Kanta muissa maissa

PORTUGALI
Portugalin Kennelliiton virallisen tiedoston mukaan v. 2002 Portugalissa rekisteröitiin 336 portugalinpodengoa: 173 pientä, 128 keskikokoista ja 35 isoa. Edelliseen vuoteen (2001) verrattuna pienten portugalinpodengojen rekisteröinnit olivat vähentyneet 30 %, keskikokoisten 18,5 % ja isojen 5,4 %. Portugalilaiset eivät valitettavasti arvosta näitä omia kansallisrotujaan ja niinpä osa koirista jätetään rekisteröimättä.

USA
Ensimmäiset USA:han viedyt portugalinpodengot olivat keskikokoisia karkeakarvaisia, jotka menivät sinne ’elokuvakoiriksi’ vuonna 1998. Pienet portugalinpodengot saapuivat USA:han vuonna 2000. Vuonna 2005 USA:han oli viety portugalinpodengoja seuraavista maista: Portugali 52 kpl, Hollanti 2 kpl ja Brasilia 1 kpl. USA:n ensimmäinen portugalinpodengopentue (pieni karkeakarvainen) syntyi vuonna 2003 ja vuoden 2005 loppuun mennessä sinne on syntynyt 11 pientä portugalinpodengoa.
Portugalinpodengojen kokonaismäärä USA:ssa 2005 oli 80 kpl, joista 49 pieniä karkeakarvaisia, 14 pieniä sileäkarvaisia, 9 keskikokoisia karkeakarvaisia ja 8 keskikokoisia sileäkarvaisia.
USA:n portugalinpodengoyhdistys on perustettu tammikuussa 2003.

SAKSA
Saksassa oli vuonna 2002 yksi keskikokoisten karkeakarvaisten podengojen kasvattaja, yksi pienten karkeakarvaisten kasvattaja ja neljä pienten sileäkarvaisten kasvattajaa. Rekisteröityjen podengojen määrä vuonna 2002 oli 50.

RANSKA
Ranskasta löytyi v.2002 neljä aktiivista portugalinpodengokasvattajaa, joista yksi kasvattaa pieniä karkeita portugalinpodengoja ja loput kolme pieniä sileäkarvaisia portugalinpodengoja. Ranskaan oli vuoteen 2002 mennessä rekisteröity yli 80 portugalinpodengoa, joista n. 70 on sileäkarvaisia pieniä.

ISO-BRITANNIA
Ensimmäinen pieni portugalinpodengo tuotiin Iso-Britanniaan vuonna 2002 ja maan Kennelliitto hyväksyi rodun 1.10.2003. Vuoden 2005 loppuun mennessä Iso-Britanniassa oli 65 pientä portugalinpodengoa, joista 59 karkeakarvaisia ja 6 sileäkarvaisia. Suuri osa rekisteröidyistä portugalinpodengoista on tuotu Portugalista, mutta kasvatustyökin on alkanut ko. maassa hyvin vilkkaasti.

RUOTSI
Ruotsissa on vain yksi podengokasvattaja, joka kasvattaa pieniä karkeakarvaisia ja sileäkarvaisia portugalinpodengoja.
Ruotsin podengomäärä: (tilanne 2005),
- pienet karkeakarvaiset: 4 tuontikoiraa + 15 Ruotsissa syntynyttä.
- pienet sileäkarvaiset: 6 tuontikoiraa + 20 Ruotsissa syntynyttä
Ko. kasvattajan kantakoirat on tuotu Portugalista. Jalostuksessa hän on käyttänyt mm. suomalaisia sileäkarvaisia portugalinpodengoja.

MUUT MAAT
Yksittäisiä pieniä karkeakarvaisia ja sileäkarvaisia portugalinpodengoja löytyy seuraavista maista: Puola, Sveitsi, Italia, Hollanti, Tanska, Norja, Madeira, Belgia

Järjestöorganisaatio ja sen historia

3.1. Rotuyhdistys ja rotujärjestö

Portugalinpodengojen rotuyhdistys on Suomen Vinttikoiraliitto ry (SVKL).
Rotua harrastava yhdistys, Suomen Portugalinpodengot ry. on perustettu vuonna 1997 Tamperella. Yhdistys liittyi heti Suomen Vinttikoiraliittoon ja se hyväksyttiin jäseneksi v.2000.
Yhdistyksen jäsenmäärä on noussut tasaisesti vuosittain ja 2005 yhdistyksessä oli 109 varsinaista jäsentä, 1 kunniajäsen ja 15 perhejäsentä. Yhdistyksen toiminta-alueena on koko Suomi.

Yhdistys toimii Suomen Kennelliitto ry: n yleisiä sääntöjä ja periaatteita noudattaen.
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää ja monipuolistaa portugalinpodengo -rotujen harrastusta Suomessa.

Yhdistys toteuttaa tarkoitustaan:
- Harjoittamalla valistusta, julkaisutoimintaa ja koulutusta.
- Pitämällä yhteyttä vastaaviin ulkomaisiin yhdistyksiin.
- Antamalla jalostus- ja muuta neuvontaa, sekä tarvittaessa lausuntoja ja asiantuntija-apua yhdistyksen toimialan puitteissa.
- Järjestämällä näyttelyitä, luonnetestejä ja kokeita.
- Järjestämällä talkoita, kursseja, leirejä, juhlia ja harrastajien tapaamisia.
- Välittämällä jäsenilleen omakustannushintaan harrastukseen liittyvää materiaalia.
- Yhdistys voi ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, jotka liittyvät harrastukseen.

Yhdistys julkaisee kahdesti vuodessa ilmestyvää PoPo –jäsenlehteä sekä vuosittain ilmestyvää näyttely-, koe- ja terveystulokset sisältävää Vuosikirjaa.

Yhdistyksen hallitukseen kuuluu syyskokouksessa valitut puheenjohtaja ja viisi (5) muuta jäsentä sekä kaksi (2) varajäsentä. Yhdistyksen vuosikokous valitsee puheenjohtajan kahdeksi (2) vuodeksi kerrallaan. Hallituksen varsinaiset jäsenet valitaan tehtävään kahdeksi (2) vuodeksi ja varajäsenet yhdeksi (1) vuodeksi kerrallaan.

3.2. Jalostustoimikunnan organisaatio

Yhdistyksen hallitus nimeää yhdistyksen jäsenistä jalostustoimikuntaan vähintään kolme (3) jäsentä ja sihteerin. Jalostustoimikunnan toimikautta ei ole määrätty vaan henkilöt voivat olla tehtävässään niin kauan kuin kokevat sen mielenkiintoiseksi ja nauttivat yhdistyksen hallituksen luottamusta.

Jalostusneuvonnan tehtävänä on mm. neuvonta ja suosittelu sekä rodusta tarpeellisen tiedon kerääminen ja edelleen tiedottaminen. Muutaman vuoden välein toteutettava terveyskysely ja sen yhteenveto kuuluvat jalostustoimikunnan tehtäviin myös. Jalostustoimikunta avustaa Suomen Vinttikoiraliittoa portugalinpodengojen tuomarikoulutusten järjestämisessä toimittamalla ko. tilaisuuteen materiaalia ja koiria nähtäväksi.

Jalostustoimikunta haluaa painottaa, että vastuu jalostustyöstä on aina kasvattajilla ja jalostustoimikunta antaa vain ohjeita, ei määräyksiä.

Nykytilanne Suomessa

4.1. Populaation koko ja rakenne

Tehollinen populaatiokoko kuvaa jalostuspohjan laajuutta. Se on yhteydessä niiden yksilöiden lukumäärään, jotka siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. Suositeltava tehollinen populaatiokoko on vähintään 100-200 jalostuskoiraa/sukupolvi. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin sen keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja tapahtuu geenihävikkiä. Populaatio on varsin haavoittuvassa tilassa, jos tehollinen koko on alle 50. Tehollinen koko ei juurikaan kasva, jos yhtä ja samaa urosta käytetään kuinka monelle nartulle tahansa. Jalostuspohjaa voi laajentaa tehokkaasti vain käyttämällä sekä useita narttuja että useita uroksia. Portugalinpodengoissa, etenkin pienissä sileäkarvaisissa, on käytetty joitakin uroksia aivan liian paljon.
On huomioitava, että laskennalliset kaavat, kuten tehollinen populaatiokokokin on, antavat aina yliarvioita todellisesta tilanteesta, koska siinä ei huomioida esimerkiksi jalostukseen käytettyjen koirien sukulaisuussuhteita. Sukusiitoksella tarkoitetaan sitä, että toisilleen sukua olevat koirat saavat keskenään jälkeläisiä. Mitä läheisempää sukua koirat ovat, sitä suurempi on jälkeläisten sukusiitosprosentti. Sukusiitosprosentin tulisi olla enintään 6,25 %, mikä vastaa serkusten yhdistämistä. Valitettavasti tämä on ylittynyt useina vuosina varsin reilusti. Syynä ollut esim. samojen linjojen käyttäminen ja yhdistäminen yhä uudestaan.

PIENET KARKEAKARVAISET: (u= urokset, n = nartut, t = tuonnit)

Vuosi	Rekisteröinnit (kpl)	Pentueita	Tuonteja kpl	Kasvattajat kpl	Isät	Emät
1991	3 (3 t)	0	3	0	0	0
1992	3 (2u+1n)	2	0	1	1	2
1993	5 (2u+2n+1t)	2	1	1	1	2
1994	6 (3u+3n)	3	0	1	2	3
1995	8 (6u+1n+1t)	4	1	2	1	4
1996	6 (2u+4n)	2	0	2	2	2
1997	9 (5u+4n)	3	0	3	1	3
1998	2 (0u+2n)	1	0	1	1	1
1999	10 (7u+2n+1t)	4	1	3	3	4
2000	10 (5u+4n+1t)	4	1	4	2	4
2001	6 (4u+2n)	3	0	3	2	3
2002	16 (6u+9n+1t)	6	1	4	3	5
2003	13 (6u+4n+3t)	3	3	3	2	3
2004	23 (10u+12n+1t)	6	1	4	5	6
2005	8 (5u+4n+1t)	3	1	3	2	3
Yht.	128	46	13

Tehollinen populaatiokoko 4 vuoden jaksoissa:
Kaava: 4*Nm*NF / (Nm+Nm). Nm on siitokseen käytettyjen narttujen ja NF siitokseen käytettyjen urosten määrä.

Vuosi	jalostukseen käytetty:	tehollinen populaatiokoko:
1992-1995	5 u 11 n	13,75
1996-1999	7 u 10 n	16,47
2000-2003	9 u 15 n	22,5

Keskimääräinen sukusiitosprosentti Suomessa kasvatettujen pentueiden osalta vuosittain (%):
(laskettu viidellä sukupolvella)

1992 0	1993 0	1994 6,380	1995 14,356	1996 24,317	1997 24,219	1998 33,984	1999 18,286
2000 7,434	2001 12,825	2002 2,783	2003 3,776	2004 4,069	2005 5,542

PIENET SILEÄKARVAISET:

Vuosi	Rekisteröinnit (kpl)	Pentueita	Tuonteja kpl	Kasvattajat kpl	Isät	Emät
1991	10	0	10	0	0	0
1992	10	5	0	2	3	5
1993	9	4	1	3	3	4
1994	2	1	0	1	1	1
1995	13	5	0	3	2	5
1996	9	4	0	3	4	4
1997	22	10	1	4	6	10
1998	23	11	1	4	6	10
1999	36	14	0	5	8	13
2000	33	16	0	5	7	15
2001	24	13	3	4	8	10
2002	41	12	0	7	8	17
2003	19	9	2	4	4	9
2004	33	16	1	5	9	16
2005	45	13	2	6	11	13
Yht.	305	133

Tehollinen populaatiokoko 4 vuoden jaksoissa:
Kaava: 4*Nm*NF / (Nm+Nm). Nm on siitokseen käytettyjen narttujen ja NF siitokseen käytettyjen urosten määrä.

Vuosi	jalostukseen käytetty:	tehollinen populaatiokoko:
1992-1995	4 u 9 n	11,08
1996-1999	15 u 23 n	36,3
2000-2003	10 u 22 n	27,5

Keskimääräinen sukusiitosprosentti Suomessa kasvatettujen pentueiden osalta vuosittain (%):
(laskettu viidellä sukupolvella)

1992 6,093	1993 3,125	1994 0	1995 8,203	1996 8,935	1997 7,009	1998 7,412	1999 4,546
2000 3,941	2001 9,611	2002 3,522	2003 11,519	2004 5,474	2005 4,554

4.2. Luonne ja käyttöominaisuudet

Portugalinpodengo on luonteeltaan iloinen ja reipas. Se voi myös olla hieman varautunut ja se saattaa katsoa ns. pitkään, kun esim. näyttelyssä tuomari sitä lähestyy. Tämä voitaneen sallia, kunhan tilanteeseen ei liity ylenpalttista arkuutta (käsiteltävyys), puhumattakaan vihaisuudesta. Rodun kanta Suomessa vastaa luonteensa puolesta rotumääritelmää.

Pienet portugalinpodengot harrastavat Suomessa mm. seuraavia lajeja: vinttikoirien maastojuoksut (mm. 2 kpl KVA-m), agility, toko, raunio ja jälki.

HARRASTUSTILASTO

AGILITY	kilpailuja	lähtöjä	koiria
2002	8	9	3
2003	1	1	1
2004	16	16	1
2005	10	13	2
MAASTOJUOKSU
2002	1	2	2
2003	9	23	4
2004	5	17	8
2005	7	18	7

Neljä pientä sileäkarvaista podengoa (2 urosta ja 2 narttua) on käynyt luonnetestissä. Kolme testattua koiraa (urokset ja toinen narttu) saavutti hyväksyttävän pistemäärän, mutta vain urokset olivat laukausvarmoja.

Käytännön metsästystä rodun kotimaan tapaan ei Suomessa portugalinpodengoilla harrasteta, koska Suomen luonto, saaliskanta ja metsästystavat eroavat niin paljon Portugalista.

4.3. Terveys

Vuonna 2003 jäsenistön piirissä toteutettu terveyskysely osoitti, että pienet portugalinpodengot ovat varsin terveitä rotuja ja niillä on hyvin vähän sairauksia. Legg-perthes (reisiluun pään kuolio) tapauksia löytyi pienistä sileäkarvaisista 3 kpl, jotka on sen vuoksi leikattu. Yhdeltä karkeakarvaiselta on leikattu patella luksaatio (polvilumpion sijoiltaanmeno). Terveystutkimuksia (polvet, silmät, lonkat) oli terveyskyselyyn osallistuneille koirille tehty varsin vähän, mutta ne ovat kuitenkin yleistyneet terveyskyselyn tekemisen jälkeen ja vuoden 2005 loppuun mennessä tuloksia löytyi jo 25 koiralta (5 sileäkarvaista ja 20 kark.karvaista).

Viralliset tutkimustulokset (v. 2005 loppuun mennessä tehdyt):

POLVET:

tutkitut koirat / kpl:	tutkimustulos:
rotu:	kpl	0/0	1/1	2/2
kark.karv	20	16	2	2
sileäkarv.	0

SILMÄT:

tutkitut koirat / kpl:	tutkimustulos:
rotu:	kpl	terveet	PRA-oireita	muuta
kark.karv	9	9		2
sileäkarv.	4	1	1

LONKAT: 2 koiraa tutkittu (sileäkarv,) tulos A/A

SYDÄN: virallinen tutkimustulos yhdellä koiralla (kark.karv.), tulos: ei sivuääniä, ei oireita vajaatoiminnasta.

Muiden maiden terveystuloksista ei ole saatu tietoa.
Terveystutkimustulokset julkaistaan joka vuosi vuosikirjassa.

4.4. Ulkomuoto

Pieni portugalinpodengo on lihaksikas ja vahvaluustoinen ja sillä on hieman pitkänomaiset mittasuhteet, olematta kuitenkaan pitkä. Rodun kanta Suomessa vastaa pääsääntöisesti hyvin rotumääritelmää. Koirat ovat rakenteeltaan ja luonteeltaan rotumääritelmän mukaisia. Jonkun verran on ongelmia pienten karkeakarvaisten podengojen koon kanssa, sillä muutamat koirat ovat kasvaneet selvästi rotumääritelmän koon yli. Liian pehmeää turkinlaatua ilmenee myös. Tämä on tosin yhteinen ongelma rodun kotimaan koirien kanssa.

Jalostuksen tavoitteet ja strategiat

5.1. Visio

Tavoitteena on tuottaa rotumääritelmän mukaisia, terveitä ja yhteiskuntakelpoisia koiria.
Rotu on Suomessa edelleen seurakoira, jonka kanssa voi harrastaa monia lajeja, kuten kohdassa 4.2. on mainittu. Metsästykseen niitä tuskin tullaan Suomessa käyttämään.

5.2. Terveys

Pyritään pitämään rotu yhtä terveenä kuin se on tähän asti ollut. Mahdollisimman monelta koiralta pyritään saamaan terveystulokset (polvet, silmät), jotta niiden avulla voidaan seurata terveystilannetta ja puuttumaan asiaan, mikäli tarvetta on. Jalostuksessa pyritään yhdistämään terveitä yksilöitä, jotka tuottaisivat terveitä jälkeläisiä.

5.3. Tyyppi ja rakenne

Rakenteessa pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että koirat pysyvät kooltaan rotumääritelmän mukaisina. Koirien päät, korvat, ja raajojen kulmaukset ovat hyvät.
Epätoivottuja piirteitä, kuten liian pehmeää turkkia ja liian tiukasti selän päälle kaartuvia häntiä pyritään poistamaan jalostuksella. Alapurentaa esiintyy varsin paljon ja myös siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota jalostustyössä.
Sukupuolileiman tulee olla selkeä.

5.4. Luonne

Jalostukseen käytettävien koirien luonteeseen tulee kiinnittää huomiota. Aggressiivisia tai liian arkoja koiria ei tule käyttää jalostukseen.
Näyttelyarvosteluissa on vuosien 2000-2005 aikana ollut seuraavat maininnat luonteesta:

Pienet karkeakarvaiset

vuosi	Hyvä, iloinen, tai vastaava	Ujo, arka, ujostelee	Vihainen	Näyttelykäyntien lukumäärä
2000	15	-	-	67
2001	9	1	-	76
2002	12	2	-	93
2003	26	2	-	147
2004	31	2	-	153
2005	44	2	-	208

Pienet sileaäkarvaiset

vuosi	Hyvä, iloinen, tai vastaava	Ujo, arka, ujostelee	Vihainen	Näyttelykäyntien lukumäärä
2000	6	3	-	31
2001	10	2	-	64
2002	15	2	-	98
2003	16	4	-	158
2004	26	3	-	144
2005	44	2	1	193

5.5. Populaation koko ja rakenne

Jalostuspohjamme on melko kapea. Tämän johdosta saman koiran/yhdistelmän jälkeläisten määrän tulisi olla alle 10 % elossa olevasta koirakannasta. Jalostuspohjan laajentamiseksi pyritään ylläpitämään olemassa olevia sekä luomaan uusia luotettavia yhteyksiä ulkomaille tuontikoirien ja ulkomaisten urosten käyttömahdollisuuksien lisäämiseksi. Tavoitteena on, että sukusiitosprosentti pyritään pitämään pienempänä tai yhtäsuurena kuin 6,25 %.

5.6. Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi

vuosi	2005	2006	2007	2008
Toimenpiteet	Laaditaan JTO	Päivitetään terveyskysely-lomake Järjestetään kasvattajapäivät.	Lähetetään terveyskysely mahdollisimman monelle podengon omistajalle.	Järjestetään kasvattajapäivät.

Toimeenpano-ohjelma

Ohjelman mukaisiin tavoitteisiin pyritään:
- Noudattamalla
- Järjestämällä
- Seuraamalla vuosittain julkaistavassa vuosikirjassa
- Tarjoamalla
Lähteet

Vitor Veigan teos Podengo Portugues
Internet: Podengoclub, Portugali (http://cosmos.oninetspeed.pt/clubepodengo)
Liitteet

Rotumääritelmä
Tuomarikoulutuspaketti (2003)
Terveyskysely ja sen yhteenveto (2003)
Portugalinpodengojen maastojuoksun arvosteluohje (2003)

Takaisin ylös

Rodusta Rotukuvaus Rotumääritelmä Rekisteröinnit Luonnetestit Terveys Jalostuksen tavoiteohjelma Kuvagalleriat

Rodusta

Rotukuvaus
Rotumääritelmä
Rekisteröinnit
Luonnetestit
Terveys
Jalostuksen tavoiteohjelma

Kuvagalleriat