Legg-Perthes
Legg-Perthesin taudissa reisiluun pään verenkierto häiriintyy kasvuiässä. Se johtaa reisiluun pään kasvun häiriöön ja surkastumiseen sekä luun kuolioitumiseen. Taudin syy on tuntematon, mutta se on perinnöllinen ja tämänhetkisen tiedon mukaan sen ajatellaan periytyvän ainakin osalla rotuja autosomaalisesti (=ei sukupuoleen sidottuna) väistyvästi. Tautia tavataan pienikokoisilla koiraroduilla, erityisesti terriereillä ja kääpiökoiraroduilla. Tauti on yhtä yleinen uroksilla ja nartuilla. Tauti esiintyy usein toispuoleisena, mutta voi olla myös molemmissa takaraajoissa.
Sairauden oireet alkavat näkyä 4–11 kuukauden iässä ontumisena, joka pahenee vähitellen. Ontuminen voi olla myös askelten väliin jättämistä ns. pompottelua. Ontumista ilmenee varsinkin rasituksen jälkeisen levon jälkeen. Se voidaan myös havaita äkillisesti tapaturman yhteydessä. Lonkkanivel on kipeä ja lonkkanivelen ojennus tekee kipeää. Pidempään jatkunut ontuminen surkastuttaa reiden lihaksistoa, koska koira ei käytä kipeää raajaansa.
Diagnoosi varmistetaan ottamalla raajasta tai raajoista kuvat röntgenillä. Hoitona on surkastuneen reisiluun pään ja kaulaosan poistaminen. Leikkauksen ennuste on yleensä hyvä, mutta leikkauksen jälkeisellä kuntoutuksella on suuri merkitys. Koiran tulee alkaa käyttää leikattua jalkaansa kunnolla, jotta sen lihaskunto vahvistuu. Kuntoutus kestää useita kuukausia.
Leikatun nivelen tilalle on nykyisin mahdollista asentaa lonkkaproteesi. Legg-Perthes ei parane itsestään vaan hoitamattomaan niveleen kehittyy nivelrikko.
Legg-Perthesin tautiin sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
PRA
PRA (progressiivinen retina atrofia) on etenevä verkkokalvon surkastuma, joka tuhoaa silmän valoa aistivia soluja. Kyseessä ei ole yksi sairaus vaan usean sairauden ryhmä. Muutamalla portugalinpodengolla on todettu verkkokalvon surkastuman muoto, joka on liitetty PRCD-geenin mutaatioon eli sairautta aiheuttavaan muotoon. Sairauksien havaitsemiseen on löydetty geenitesti, jonka tuloksia Suomen Portugalinpodengot ry koirien omistajien luvalla julkaisee. Yhdistys tekee yhteistyötä muiden maiden podengoyhdistysten kanssa.
Koira voi saada PRCD-geenin DNA-testistä kolme erilaista tulosta:
- Clear / terve: koiralla ei ole PRCD-geenin mutaatiota eli sairautta aiheuttavaa muotoa
- Carrier / kantaja: koiralla on yksi PRCD -geenin sairautta aiheuttava muoto. Koira ei sairastu, mutta siirtää PRCD-geenin mutaation tilastollisesti puolelle jälkeläisistään.
- Affected / sairas: koiralla on kaksi PRCD-geenin sairautta aiheuttavaa muotoa ja se sairastuu ajan myötä.
Mikäli pentueen kummallakaan vanhemmalla ei ole todettu PRCD-geenin sairautta aiheuttavaa muotoa ei pennuista tule kyseisen PRA-muodon kantajia eivätkä ne sairastu tähän PRAn muotoon.
Mikäli koiraa, jolla on kaksi PRCD-geenin mutaatiota, on käytetty jalostukseen, on kaikilla sen jälkeläisillä ainakin yksi PRCD-geenin mutaatio. Toisesta vanhemmasta riippuen pennut ovat joko mutaation kantajia tai sairastuvat PRAn tähän muotoon.
Paritettaessa PRCD-geenin mutaation kantaja terveeksi testatun yksilön kanssa ovat kaikki pennut joko terveitä tai kantajia tämän PRA-muodon suhteen. On hyvin tärkeää, ettei kantajiksi todettuja koiria suljeta pois jalostuksesta DNA-testituloksen vuoksi.
Joillakin koiraroduilla on todettu myös toista eli Cord1/crd4-PRA-muotoa, joka aiheutuu mutaatioista RPGRIP1-geenissä. Tämän geenin mutaatioita on todettu myös portugalinpodengoilla, mutta vielä ei tiedetä, aiheuttavatko ne Cord1/crd4-PRA-muotoa podengoilla.
Lisätietoja jalostustoimikunnan tiedotteesta (.pdf) (lähetetty yhdistyksen jäsenille 20.02.2017).