Portugalinpodengo on yleisesti terve ja pitkäikäinen rotu. Kuten kaikilla koiraroduilla, myös portugalinpodengoilla esiintyy kuitenkin joitakin perinnöllisiä sairauksia ja muita terveyshaasteita, joiden tunteminen on tärkeää niin kasvattajille, jalostusta suunnitteleville kuin koiranomistajillekin.
Tälle sivulle on koottu tietoa rodulla tavattavista sairauksista sekä niiden oireista, diagnostiikasta, hoidosta ja merkityksestä jalostuksen kannalta. Sivuston tiedot perustuvat tieteelliseen tutkimukseen, eläinlääketieteellisiin lähteisiin sekä rodusta saatavilla olevaan tietoon. Artikkeleita päivitetään sitä mukaa, kun uutta tutkimustietoa tulee saataville.
Legg–Calvé–Perthesin tauti (LCPD)
Legg–Calvé–Perthesin tauti (LCPD) on kasvuiässä ilmenevä reisiluun pään verenkiertohäiriö, joka johtaa reisiluun pään luukudoksen kuolioitumiseen eli aseptiseen nekroosiin. Verenkierron häiriintyminen heikentää reisiluun pään rakennetta, muuttaa sen muotoa ja voi hoitamattomana johtaa lonkkanivelen nivelrikkoon.
Taudin tarkkaa syntymekanismia ei tunneta. Sairaudella arvellaan kuitenkin olevan merkittävä perinnöllinen alttius. Useilla koiraroduilla sen epäillään periytyvän autosomaalisesti peittyvästi, mutta periytymiseen saattaa vaikuttaa myös useampi geeni. Lisäksi sairauden puhkeamiseen saattavat vaikuttaa ympäristötekijät, kuten ulkoinen vamma tai muu verenkiertoon kohdistuva häiriö.
Legg–Perthesin tautia esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla, kuten terriereillä ja kääpiökoirilla. Sairautta tavataan yhtä paljon uroksilla ja nartuilla. Useimmiten sairaus on toispuoleinen ja oireilee vain toisessa takajalassa, mutta joillakin koirilla muutoksia voi esiintyä molemmissa lonkissa.
Oireet
Oireet alkavat tavallisesti 4–11 kuukauden iässä. Tyypillisin oire on vähitellen paheneva ontuminen toisessa takajalassa. Ontuminen voi näkyä myös askelten väliin jättämisenä tai niin sanottuna pompotteluna. Oireet korostuvat usein levon jälkeen, erityisesti rasituksen jälkeen. Joskus ontuminen havaitaan äkillisesti esimerkiksi lievän tapaturman yhteydessä, vaikka sairaus on kehittynyt pidemmän aikaa.
Muita mahdollisia oireita ovat:
- haluttomuus hypätä tai nousta portaita
- vaikeus nousta makuulta
- lyhentynyt askelpituus
- lonkan alueen kipu
- sairastuneen takaraajan käytön vähentyminen
Pitkään jatkunut ontuminen johtaa usein sairastuneen takaraajan lihasten surkastumiseen, koska koira varaa jalalle normaalia vähemmän painoa.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu kliiniseen ortopediseen tutkimukseen ja röntgenkuvaukseen. Ortopedisessa tutkimuksessa lonkkanivelen käsittely sekä erityisesti lonkan ojennus ja loitonnus aiheuttavat usein kipua.
Röntgenkuvissa voidaan havaita reisiluun pään muodonmuutoksia, luuntiheyden vähenemistä, nivelraon muutoksia sekä pitkälle edenneissä tapauksissa nivelrikkoon viittaavia muutoksia. Röntgentutkimus on keskeinen sekä diagnoosin varmistamisessa että sairauden vaikeusasteen arvioinnissa.
Hoito
Legg–Perthesin taudin ensisijainen hoito on yleensä kirurginen. Yleisimmin tehdään reisiluun pään ja kaulan poisto (FHO-leikkaus, femoral head and neck ostectomy), jossa vaurioitunut reisiluun pää poistetaan. Leikkauksen tavoitteena on poistaa kipu, minkä jälkeen lonkan alueelle muodostuu vähitellen toiminnallinen valenivel. Hoidon lopputulokseen vaikuttavat muun muassa koiran koko, lihaskunto sekä leikkauksen jälkeinen kuntoutus.
Vaihtoehtoisena hoitomenetelmänä voidaan joissakin tapauksissa käyttää lonkan tekonivelleikkausta. Nykyisin lonkkaproteesi voidaan asentaa myös monille pienikokoisille, yleensä yli kolmen kilogramman painoisille koirille. Tekonivel mahdollistaa usein normaalin tai lähes normaalin raajan toiminnan, ja toipuminen on tavallisesti nopeampaa kuin FHO-leikkauksen jälkeen. Toisaalta kyseessä on huomattavasti vaativampi ja kalliimpi toimenpide, johon liittyy myös komplikaatioriski, kuten proteesin sijoiltaanmeno tai muut harvinaiset leikkauksen jälkeiset ongelmat.
Pelkkä lepo ja kipulääkitys lievittävät oireita yleensä vain tilapäisesti eivätkä useimmiten estä sairauden etenemistä.
Kuntoutus ja ennuste
Leikkauksen jälkeinen kuntoutus on erityisen tärkeää FHO-leikkauksen jälkeen hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Koiran tulee eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti alkaa käyttää leikattua jalkaansa mahdollisimman normaalisti, jotta lihasvoima palautuu ja lonkan alueelle muodostuva toiminnallinen valenivel kehittyy mahdollisimman hyvin.
Kuntoutukseen voidaan sisällyttää hallittua liikuntaa, lihasharjoittelua, venyttelyä ja tarvittaessa fysioterapiaa. Toipuminen kestää tavallisesti useita kuukausia.
Leikkaushoidon ennuste on yleensä hyvä, erityisesti pienikokoisilla koirilla. Valtaosa koirista pystyy palaamaan normaaliin tai lähes normaaliin liikkumiseen asianmukaisen hoidon ja kuntoutuksen jälkeen.
Uudet hoitomuodot
Biologisia hoitomuotoja, kuten verihiutalerikkaan plasman (PRP) ja kantasolujen käyttöä, on viime vuosina tutkittu erityisesti Legg–Perthesin taudin varhaisvaiheen hoidossa. Yksittäisissä tutkimuksissa ja tapausselostuksissa on saatu lupaavia tuloksia, mutta tutkimusnäyttö on edelleen vähäistä. Suomessa näitä menetelmiä ei toistaiseksi käytetä Legg–Perthesin taudin vakiintuneena hoitona, vaan ensisijaisina hoitomenetelminä pidetään edelleen kirurgista hoitoa ja sen jälkeistä huolellista kuntoutusta.
Jalostus
Legg–Perthesin tautiin sairastunutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Myös lähisukulaisten jalostuskäyttöä on syytä harkita huolellisesti sairauden perinnöllisen alttiuden ja rodun jalostustavoitteiden näkökulmasta.
Lähteet ja lisätietoa
Understanding Legg Calve Perthes Disease
Orthopedic Foundation for Animals – legg perthes
College of veterinary medicine – Getting closer to the cause of Legg-Calve-Perthes disease
PRA (progressiivinen verkkokalvon surkastuma)
PRA (Progressive Retinal Atrophy) tarkoittaa etenevien verkkokalvon rappeumasairauksien ryhmää, jossa silmän verkkokalvon valoa aistivat solut vähitellen tuhoutuvat. Sairaus alkaa yleensä hämäränäön heikkenemisellä ja etenee ajan myötä myös päiväsaikaisen näön heikkenemiseen. Lopulta koira voi sokeutua kokonaan. PRA ei aiheuta kipua, ja useimmat koirat sopeutuvat näön menetykseen hyvin etenkin tutussa ympäristössä.
Portugalinpodengoilla on todettu PRA:n muoto, joka liittyy prcd-geenin (progressive rod-cone degeneration) mutaatioon. Tätä sairausmuotoa voidaan tutkia luotettavasti DNA-testillä. Suomen Portugalinpodengot ry julkaisee omistajien luvalla koirien DNA-testituloksia ja tekee yhteistyötä muiden maiden portugalinpodengoyhdistysten kanssa sairauden esiintymisen seuraamiseksi.
Oireet
Ensimmäiset oireet ilmenevät tavallisesti hämärässä. Omistaja saattaa huomata, että koira epäröi liikkua pimeässä, välttelee portaita tai törmäilee hämärässä ympäristössä. Sairauden edetessä myös päiväsaikainen näkö heikkenee, jolloin koira voi alkaa törmäillä esteisiin myös hyvässä valaistuksessa. Lopulta näkö voi kadota kokonaan.
Koska sairaus etenee yleensä hitaasti eikä aiheuta kipua, monet koirat oppivat hyödyntämään hajuaistiaan, kuuloaan ja muistiaan niin tehokkaasti, ettei näön heikkeneminen välttämättä ole omistajalle heti ilmeistä.
Diagnoosi
PRA voidaan todeta silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemässä silmätutkimuksessa, jossa havaitaan verkkokalvolle tyypilliset rappeumamuutokset. Perinnöllisten silmäsairauksien vastustamiseksi jalostukseen käytettäville koirille suositellaan säännöllisiä virallisia silmätarkastuksia.
Portugalinpodengoilla käytettävä DNA-testi tunnistaa prcd-geeniin liittyvän PRA-muodon. Geenitesti on erittäin hyödyllinen jalostuksen suunnittelussa, mutta se ei korvaa virallista silmätutkimusta, sillä se ei tunnista kaikkia mahdollisia PRA:n muotoja eikä muita perinnöllisiä silmäsairauksia.
Geenitestin tekeminen
Portugalinpodengon prcd-PRA-geenitesti voidaan tehdä joko verinäytteestä tai poskisolunäytteestä. Näyte voidaan ottaa kaikenikäiseltä koiralta.
Virallista geenitestitulosta varten näytteen ottaa eläinlääkäri tai muu Kennelliiton hyväksymä virallinen näytteenottaja, joka tarkistaa koiran tunnistusmerkinnän (mikrosiru tai tatuointi) ja vahvistaa näytteen alkuperän. Näin testitulos voidaan tallentaa Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään.
Geenitestejä tarjoavat Suomessa esimerkiksi LABOGEN (Laboklin) ja Movet sekä ulkomailla mm. MyDogDNA / Wisdom Panel. Ennen testin tilaamista kannattaa varmistaa laboratoriolta, että tarjolla on juuri portugalinpodengolle soveltuva prcd-PRA-geenitesti ja tulos voidaan tarvittaessa tallentaa Suomen Kennelliiton jalostustietojärjestelmään.
Ajantasaiset ohjeet geenitestien tilaamisesta, näytteenotosta ja tulosten rekisteröinnistä löytyvät Suomen Kennelliiton geenitestausta käsitteleviltä sivuilta. Laboratorioiden omilta verkkosivuilta löytyvät puolestaan kunkin laboratorion tutkimusvalikoima sekä näytteenotto- ja lähetysohjeet.
Ohje laboklin-testin tilaamista varten (päivitetty 07/2026)
Laboklinikan ilmaiset näytteenotto- ja lähetystarvikkeet voi tilata Suomen toimistolta sähköpostitse
osoitteesta info@laboklin.fi tai verkkokaupasta osoitteesta labogen.com/fi/. Jos näytteenottajana toimii
Laboklinin palveluja käyttävä eläinlääkäri, saat häneltä kaiken tarvittavan näytteenoton yhteydessä. Tätä artikkelia kirjoittaessa (07/2026) Laboklinin portugalinpodengoille sopivan testin lyhenne on prcd-PRA ja testin numero 8127. Omakoirassa valitse Laboklin-Kennelliitto geenitestien lähete ja maksa lähete ennen testiä.Tulos kirjataan jalostustietokantaan koiran terveystietoihin, tämä voi kestää yllättävän pitkään.
DNA-testin tulokset
DNA-testin tulos voi olla jokin seuraavista:
- Clear (terve): koiralla ei ole prcd-geenin sairautta aiheuttavaa mutaatiota.
- Carrier (kantaja): koiralla on yksi mutatoitunut prcd-geeni. Kantaja ei itse sairastu tähän PRA-muotoon, mutta siirtää mutaation keskimäärin puolelle jälkeläisistään.
- Affected (sairas): koiralla on kaksi mutatoitunutta prcd-geeniä ja se sairastuu ajan myötä tähän PRA-muotoon.
Seuraava taulukko havainnollistaa eri yhdistelmien periytymistä:
| Vanhempien geenitulokset | Terveitä (Clear) | Kantajia (Carrier) | Sairaita (Affected) |
|---|---|---|---|
| Clear × Clear | 100 % | 0 % | 0 % |
| Clear × Carrier | 50 % | 50 % | 0 % |
| Carrier × Carrier | 25 % | 50 % | 25 % |
| Clear × Affected | 0 % | 100 % | 0 % |
| Carrier × Affected | 0 % | 50 % | 50 % |
| Affected × Affected | 0 % | 0 % | 100 % |
Jalostus
Nykyisen jalostusajattelun mukaan prcd-mutaation kantajia ei ole tarpeen sulkea pois jalostuksesta, sillä se kaventaisi rodun geenipohjaa tarpeettomasti. Kantajaa voidaan käyttää jalostukseen, kun se yhdistetään DNA-testillä terveeksi todettuun yksilöön. Näin voidaan estää sairaiden pentujen syntyminen ja samalla säilyttää rodun geneettistä monimuotoisuutta.
Jalostukseen käytettävät koirat on suositeltavaa geenitestata prcd-PRA:n varalta sekä tutkia säännöllisesti virallisessa silmätarkastuksessa. Geenitestauksen avulla voidaan suunnitella yhdistelmiä siten, ettei prcd-PRA:ta sairastavia pentuja synny, samalla kun rodun geneettinen monimuotoisuus voidaan säilyttää mahdollisimman laajana.
Muut PRA-muodot
On tärkeää huomata, että prcd-geenin DNA-testi tunnistaa ainoastaan tämän yhden PRA-muodon. Eri koiraroduilla tunnetaan useita muitakin PRA:n muotoja, joista osalle on olemassa omat geenitestinsä.
Joillakin koiraroduilla esiintyy myös cord1/crd4-PRA, joka liittyy RPGRIP1-geenin mutaatioon. Myös portugalinpodengoilla on todettu tämän geenin mutaatioita, mutta niiden merkitystä rodun silmäsairauden aiheuttajana ei ole pystytty varmistamaan. Nykyisen tutkimustiedon perusteella ei tiedetä, aiheuttavatko RPGRIP1-geenin mutaatiot cord1/crd4-PRA:ta portugalinpodengoilla, minkä vuoksi jalostuksessa ensisijaisesti huomioidaan prcd-PRA:han liittyvä DNA-testaus sekä säännölliset viralliset silmätutkimukset.
Lisätietoja jalostustoimikunnan tiedotteesta (.pdf) (lähetetty yhdistyksen jäsenille 20.02.2017).
Lähteet ja lisätietoa:
Suomen Kennelliiton terveystietosivut
Suomen Kennelliiton silmäsairauksia koskevat ohjeet
The Kennel Club (UK): prcd-PRA DNA test
University of Pennsylvania Canine Genetics / Gustavo Aguirre -ryhmän tutkimukset (PubMed)
PubMed Central -artikkeli PRA:sta ja RPGRIP1-geenistä
PGSD / CECS
PGSD (Paroxysmal Gluten-Sensitive Dyskinesia)
PGSD (Paroxysmal Gluten-Sensitive Dyskinesia) on kohtauksittainen liikehäiriö, jossa koira saa lihaskramppeja ja tahdosta riippumattomia liikkeitä, mutta pysyy koko kohtauksen ajan tajuissaan. Aiemmin sairaudesta käytettiin yleisesti nimeä CECS (Canine Epileptoid Cramping Syndrome) tai Spike’s disease. Nykyisin PGSD-nimitys on yleistynyt erityisesti borderterriereillä tehtyjen tutkimusten jälkeen, joissa sairauden todettiin liittyvän gluteeni-intoleranssiin.
Vaikka PGSD voi muistuttaa epilepsiaa, kyseessä ei ole epileptinen kohtaus vaan paroksismaalinen dyskinesia, eli kohtauksittainen liikehäiriö. Oireiden samankaltaisuuden vuoksi sairaus voidaan kuitenkin joskus sekoittaa epilepsiaan.
Portugalinpodengoilla PGSD:tä on raportoitu useissa maissa, muun muassa Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Tällä hetkellä sairaudesta ei kuitenkaan ole julkaistu tieteellistä tutkimusta juuri portugalinpodengoilla, vaan rodusta saatava tieto perustuu yksittäisiin tapauskuvauksiin ja harrastajien keräämään aineistoon.
Oireet
Kohtaus kestää tavallisesti muutamasta minuutista noin 15 minuuttiin, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Kohtauksen aikana koira pysyy tajuissaan ja tunnistaa omistajansa.
Tyypillisiä oireita ovat:
- lihaskrampit ja lihasten jäykkyys
- horjuva tai poikkeava kävely
- takaraajojen pettäminen tai jäykistyminen
- vapina
- selän kaartuminen
- vaikeus pysyä pystyssä
- vatsakivun kaltainen olemus
- levottomuus tai hakeutuminen omistajan läheisyyteen
Joillakin koirilla voi esiintyä myös voimakasta läähätystä, vatsan ääntelyä tai oksentamista kohtauksen yhteydessä tai sen jälkeen. Useimmat koirat palautuvat kuitenkin nopeasti täysin normaaleiksi.
Kohtausten esiintymistiheys vaihtelee suuresti. Joillakin koirilla niitä esiintyy vain muutaman kerran elämän aikana, kun taas toisilla kohtauksia voi tulla säännöllisesti.
Miten PGSD eroaa epilepsiasta?
PGSD:n oireet voivat muistuttaa epilepsiaa, minkä vuoksi oikean diagnoosin tekeminen on tärkeää.
| PGSD | Epilepsia |
| Koira pysyy tajuissaan | Tajunta on yleensä menetetty |
| Koira reagoi ympäristöönsä ja tunnistaa omistajan | Koira ei yleensä reagoi ympäristöön |
| Kohtauksen aikana esiintyy lihaskramppeja ja liikehäiriöitä | Tyypillisesti esiintyy koko kehon kouristuksia |
| Virtsaamista tai ulostamista esiintyy harvoin | Voi esiintyä virtsaamista ja ulostamista |
| Toipuminen on yleensä nopeaa | Koira on usein pitkään väsynyt tai sekava kohtauksen jälkeen |
Mikäli kohtauksesta on mahdollista kuvata video turvallisesti, siitä voi olla eläinlääkärille merkittävää apua oikean diagnoosin tekemisessä.
Diagnoosi
PGSD:lle ei tällä hetkellä ole olemassa geenitestiä eikä laboratoriokoetta, jolla sairaus voitaisiin varmasti todeta.
Diagnoosi perustuu koiran oireisiin, kohtauksista kuvattuihin videoihin sekä muiden sairauksien poissulkemiseen. Tarvittaessa eläinlääkäri voi tehdä neurologisen tutkimuksen, verikokeita, magneettikuvauksen tai muita lisätutkimuksia varmistaakseen, ettei oireiden taustalla ole esimerkiksi epilepsia tai jokin rakenteellinen neurologinen sairaus.
Hoito
PGSD:n hoito perustuu ensisijaisesti oireiden hallintaan.
Borderterriereillä tehdyissä tutkimuksissa gluteenittoman ruokavalion on todettu vähentävän oireita merkittävästi ja joillakin koirilla poistavan kohtaukset kokonaan. Näiden tutkimusten myötä PGSD-nimitys on yleistynyt CECS-nimityksen rinnalle, koska tutkimuksissa kohtausten todettiin liittyvän gluteeni-intoleranssiin.
Portugalinpodengoilla vastaavaa tutkimusnäyttöä ei kuitenkaan vielä ole. Rodun harrastajien kokemusten perusteella osa koirista on hyötynyt gluteenittomasta ruokavaliosta, mutta vaikutusta ei ole toistaiseksi tutkittu tieteellisesti. Ruokavaliomuutoksista kannattaa aina keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa.
Koska PGSD ei ole epilepsia, epilepsialääkkeet eivät yleensä ole ensisijainen hoitomuoto. Jos koiralla epäillään PGSD:tä, oikean diagnoosin varmistaminen ennen pitkäaikaisen lääkityksen aloittamista on tärkeää.
Mitä tehdä kohtauksen aikana?
PGSD-kohtaus näyttää usein omistajasta huolestuttavalta, mutta useimmiten se menee ohi itsestään eikä ole hengenvaarallinen. Kohtauksen aikana kannattaa toimia rauhallisesti.
- Pysy itse rauhallisena ja pyri pitämään myös koira mahdollisimman rauhallisena.
- Huolehdi, ettei koira pääse putoamaan tai satuttamaan itseään. Siirrä tarvittaessa lähellä olevat esineet pois tai ohjaa koira varovasti turvallisempaan paikkaan.
- Älä yritä pitää koiraa väkisin paikallaan tai avata sen suuta. PGSD-koira on tajuissaan, eikä kohtauksen aikana ole vaaraa, että se ”nielisi kielensä”.
- Mikäli mahdollista, kuvaa kohtaus videolle. Videosta on usein merkittävää apua eläinlääkärille oikean diagnoosin tekemisessä.
- Kirjaa ylös kohtauksen ajankohta, arvioitu kesto sekä mahdolliset sitä edeltäneet tapahtumat, kuten voimakas liikunta, stressi, innostuminen tai ruokailu. Näistä tiedoista voi olla hyötyä mahdollisten laukaisevien tekijöiden tunnistamisessa.
- Jos kohtaus kestää yli 20–30 minuuttia tai koiran vointi heikkenee selvästi, tulee hakeutua välittömästi päivystävälle eläinlääkärille.
Ensimmäisen kohtauksen jälkeen koira kannattaa aina tutkituttaa eläinlääkärillä. Eläinlääkäriin on syytä ottaa yhteyttä myös, jos kohtaus pitkittyy, kohtauksia esiintyy useita lyhyen ajan sisällä tai koira ei palaudu kohtauksen jälkeen normaaliksi.
Perinnöllisyys ja jalostus
PGSD:n tarkkaa periytymismekanismia ei vielä tunneta, eikä sairautta aiheuttavaa geenivirhettä ole löydetty. Sairauden esiintyminen samoissa sukulinjoissa sekä useissa eri koiraroduissa viittaa kuitenkin siihen, että sillä on perinnöllinen tausta.
Koska sairauden epäillään olevan perinnöllinen, oireilevaa koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen. Myös lähisukulaisten jalostuskäyttöä on syytä harkita huolellisesti rodun geneettinen monimuotoisuus ja muu terveystieto huomioiden.
Jos koiralla epäillään tai todetaan PGSD, asiasta kannattaa ilmoittaa kasvattajalle. Näin sairauden mahdollista esiintymistä voidaan seurata ja ottaa huomioon tulevaa jalostusta suunniteltaessa.
Podengo Friends Magazine -lehdessä julkaistujen Åke Esperin artikkeleiden mukaan gluteenitonta ruokavaliota ei suositella jalostukseen suunnitellulle koiralle ennen kuin mahdollinen PGSD on voitu todeta tai sulkea pois, sillä ruokavaliomuutos saattaa lieventää oireita ja vaikeuttaa sairauden tunnistamista. Jos koiralla sen sijaan todetaan PGSD, gluteenittomasta ruokavaliosta voi olla hyötyä oireiden hallinnassa. Tämä näkemys perustuu portugalinpodengoista kerättyihin käytännön kokemuksiin eikä tieteelliseen tutkimukseen.
Lähteet
Gluten serological testing in various dog breeds with paroxysmal dyskinesia (2023)
Podengo Friends Magazine – Åke Esperin artikkelit (2019). Kyseessä on Podengo Friends Sweden -yhteisön julkaisu.
Patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaanmeno)
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on yksi yleisimmistä pienikokoisilla koiraroduilla esiintyvistä ortopedisista sairauksista. Siinä polvilumpio (patella) siirtyy pois normaalilta paikaltaan reisiluun telaurasta. Useimmiten polvilumpio luksoituu sisäsuuntaan (mediaalisesti), mutta joillakin koirilla se voi siirtyä myös ulospäin (lateraalisesti).
Patellaluksaatio on rakenteellinen ja pääosin perinnöllinen sairaus. Sen taustalla on tavallisesti koko takaraajan virheellinen rakenne eikä pelkästään polvilumpion ongelma. Useiden geenien tiedetään vaikuttavan sairauden syntyyn, ja myös ympäristötekijöillä voi olla merkitystä sen ilmenemiseen. Patellaluksaatiota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Portugalinpodengolla sairaus on melko harvinainen, mutta sitä esiintyy rodussa satunnaisesti.
Oireet
Oireiden voimakkuus vaihtelee huomattavasti. Osa koirista on täysin oireettomia, kun taas toisilla sairaus aiheuttaa selviä liikkumisvaikeuksia.
Tyypillisiä oireita ovat:
- ajoittainen ontuminen
- takajalan nostaminen hetkeksi ilmaan ravatessa tai kävellessä
- muutaman askeleen ”hyppely”, jonka jälkeen liikkuminen palautuu normaaliksi
- haluttomuus hypätä tai nousta portaisiin
- jäykkyys liikunnan jälkeen
- vaikeammissa tapauksissa jatkuva ontuminen ja kipu.
Monilla koirilla omistaja huomaa, että koira nostaa hetkeksi toisen takajalan ylös ja jatkaa pian sen jälkeen normaalia liikkumista. Tämä johtuu siitä, että polvilumpio käy hetkellisesti pois paikaltaan ja palautuu sitten takaisin telauraansa.
Vaikea-asteinen patellaluksaatio voi ajan myötä aiheuttaa nivelrikkoa ja lisätä eturistisiteen repeämän riskiä.
Diagnoosi
Patellaluksaatio todetaan eläinlääkärin tekemässä ortopedisessa tutkimuksessa tunnustelemalla polvinivel. Tarvittaessa tutkimusta täydennetään röntgenkuvauksella, erityisesti silloin, kun suunnitellaan leikkaushoitoa tai epäillään muita polven rakenteellisia muutoksia.
Virallisessa polvitutkimuksessa patellaluksaatio luokitellaan viiteen luokkaan.
| Aste | Löydös |
|---|---|
| 0 | Polvilumpio pysyy normaalisti paikoillaan. |
| 1 | Polvilumpio voidaan siirtää pois paikaltaan, mutta se palautuu itsestään. Koira on usein oireeton. |
| 2 | Polvilumpio menee ajoittain sijoiltaan ja jää pois paikaltaan, kunnes se palautetaan tai palautuu itsestään. Oireita esiintyy usein. |
| 3 | Polvilumpio on yleensä sijoiltaan, mutta se voidaan vielä siirtää hetkellisesti paikoilleen. |
| 4 | Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan eikä sitä saada pysymään paikoillaan ilman leikkausta. |
On hyvä huomioida, että patellaluksaatio voi pahentua iän myötä. Nuorella koiralla saatu tutkimustulos ei siis aina kuvaa tilannetta koko eliniän ajan. Virallinen polvitarkastus kertoo ainoastaan polvilumpion tilanteesta tutkimushetkellä. Se ei ennusta esimerkiksi ristisidevammojen riskiä.
Hoito
Hoidon tarve riippuu oireiden voimakkuudesta ja luksaation asteesta.
Lievissä, oireettomissa tapauksissa riittää usein seuranta. Tarvittaessa voidaan käyttää lepoa, kipulääkitystä ja liikunnan tilapäistä rajoittamista oireiden rauhoittamiseksi.
Jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua tai vaikeampi patellaluksaatio, suositellaan yleensä leikkaushoitoa.
Leikkauksessa pyritään palauttamaan polvilumpion normaali kulkureitti. Käytettävä leikkausmenetelmä riippuu koiran rakenteesta ja sairauden vaikeusasteesta. Toimenpiteessä voidaan esimerkiksi syventää reisiluun telauraa, siirtää polvilumpion jänteen kiinnityskohtaa tai korjata muita polven rakenteellisia virheitä. Joissakin vaikeissa tapauksissa tarvitaan useampia leikkauksia.
Leikkauksen jälkeen tarvitaan useiden viikkojen kuntoutus, johon kuuluu liikunnan rajoittamista ja vähitellen lisääntyvää hallittua liikuntaa. Tarvittaessa kuntoutusta voidaan tukea fysioterapialla.
Leikkaushoidon ennuste on useimmilla koirilla hyvä, ja valtaosa koirista pystyy palaamaan normaaliin tai lähes normaaliin liikkumiseen.
Perinnöllisyys ja jalostus
Patellaluksaatio on perinnöllinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttavat useat geenit. Lisäksi ympäristötekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti sairaus ilmenee.
Portugalinpodengot ry:n jalostussuositusten mukaan sekä nartulta että urokselta tulee olla virallisesti tutkitut polvet ennen jalostuskäyttöä. Polvilausunto on voimassa kaksi vuotta, mikäli tutkimus on tehty alle 3-vuotiaalle koiralle. Jos alle 3-vuotiaana annettu lausunto on vanhentunut, polvet tulee tutkia uudelleen ennen jalostuskäyttöä. Kolme vuotta täyttäneelle koiralle annettu virallinen polvilausunto on voimassa pysyvästi.
Yhdistyksen jalostussuositusten mukaan patellaluksaation raja-arvo on aste 2. Tämä tarkoittaa, että asteen 3 tai 4 patellaluksaation saanutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen. Lisäksi suositellaan, että asteen 1 tai 2 patellaluksaation saanut koira yhdistetään polviltaan terveeseen (aste 0) yksilöön. Patellaluksaation vuoksi leikattua koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Vaikka lievä patellaluksaatio ei estä jalostuskäyttöä yhdistyksen suositusten mukaan, sairaus on perinnöllinen ja voi pahentua iän myötä. Tämän vuoksi jalostusvalinnoissa on tärkeää huomioida myös koiran lähisukulaisten terveystiedot, muu terveystieto sekä rodun geneettinen monimuotoisuus.
Lähteet
Suomen Kennelliitto – Polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio)
Suomen Kennelliitto – Polvilumpioluksaatiotutkimus kertoo pysyykö patella paikoillaan
Evidensia – Lumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio
Muita sairauksia
Vaikka portugalinpodengo on yleisesti terve rotu, sillä voi esiintyä myös muita sairauksia kuin tällä sivustolla tarkemmin käsiteltyjä Legg–Calvé–Perthesin tautia, patellaluksaatiota, PRA:ta ja PGSD:tä. Osa sairauksista on perinnöllisiä, minkä vuoksi ne on huomioitu myös yhdistyksen jalostussuosituksissa.
Perinnöllinen kaihi
Perinnöllinen kaihi (hereditary cataract, HC) tarkoittaa silmän mykiön samentumista. Samentuma voi vähitellen heikentää näköä ja vaikeimmillaan johtaa sokeuteen. Sairaus todetaan virallisessa silmätutkimuksessa.
Kaihi voi puhjeta eri-ikäisillä koirilla, minkä vuoksi jalostuskoirien silmät suositellaan tutkittaviksi säännöllisesti. Perinnöllistä kaihia sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
On hyvä muistaa, että kaikki kaihi ei ole perinnöllistä. Esimerkiksi ikääntymiseen tai muihin sairauksiin liittyvät kaihimuutokset eivät ole sama asia kuin perinnöllinen kaihi.
Epilepsia
Epilepsia on aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka aiheuttaa toistuvia epileptisiä kohtauksia. Kohtauksen aikana koira menettää yleensä tajuntansa, eikä reagoi ympäristöönsä. Kohtaukseen voi liittyä koko kehon kouristelua, virtsaamista tai ulostamista, ja kohtauksen jälkeen koira on usein pitkään väsynyt tai sekava.
Epilepsia on tärkeää erottaa PGSD:stä, jossa koira pysyy kohtauksen ajan tajuissaan. Koska kohtauksittaiset oireet voivat muistuttaa toisiaan, oikean diagnoosin tekeminen eläinlääkärin tutkimuksissa on tärkeää.
Yhdistyksen jalostussuositusten mukaan epilepsiaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Allergiat ja atopia
Allergia tarkoittaa elimistön poikkeavaa reaktiota ympäristön tai ravinnon aineille. Atopia on perinnöllinen allerginen ihosairaus, jossa oireet johtuvat tavallisimmin ympäristön allergeeneista, kuten siitepölyistä, pölypunkeista tai homeista.
Tyypillisiä oireita ovat:
- kutina
- ihon punoitus
- korvatulehdukset
- tassujen nuoleminen
- toistuvat iho-ongelmat.
Diagnoosi perustuu eläinlääkärin tutkimuksiin ja muiden sairauksien poissulkemiseen. Hoito voi sisältää ruokavaliomuutoksia, lääkitystä sekä ihon hoitoa.
Koska sekä allergioilla että atoopialla on perinnöllinen alttius, yhdistyksen jalostussuositusten mukaan allergista tai atooppista koiraa ei tule käyttää jalostukseen.
Muut sairaudet
Yksittäisillä portugalinpodengoilla voidaan todeta myös muita sairauksia, kuten muillakin koiraroduilla. Tällä hetkellä niiden ei kuitenkaan tiedetä muodostavan rodussa merkittävää terveysongelmaa Suomessa.
Yhdistys seuraa rodun terveystilannetta terveyskyselyiden, terveystutkimusten ja jäseniltä saadun tiedon avulla. Mikäli rodussa ilmenee uusia perinnöllisiä sairauksia tai niistä saadaan uutta tutkimustietoa, sivuston terveystietoja päivitetään tarpeen mukaan.