Portugalinpodengoja on kolmea kokoa – pieni (pequeno), keskikokoinen (medio) ja iso (grande) – sekä kahta karvanlaatua, sileäkarvainen (liso) ja karkeakarvainen (cerdoso). Käytännössä portugalinpodengoja on siis kuusi eri rotumuunnosta.
Kaikilla muunnoksilla on yhteinen rotumääritelmä ja sama alkuperä. Suurimmat erot löytyvät kokomuunnosten väliltä. Karvanlaatu vaikuttaa ensisijaisesti ulkonäköön ja turkinhoitoon, kun taas koko vaikuttaa myös koiran käyttötarkoitukseen, käyttäytymiseen ja arkeen omistajan kanssa.
Koko
Pienen portugalinpodengon säkäkorkeus on 20–30 cm ja paino yleensä 4–6 kg. Käytännössä osa yksilöistä on tätä suurempia ja Suomessa tavataan myös 8–9 kiloisia pieniä podengoja. Pienen podengon rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi.
Keskikokoisen portugalinpodengon säkäkorkeus on 40–54 cm ja paino 16–20 kg. Iso podengo on korkeudeltaan 55–70 cm ja painaa 20–30 kg. Keskikokoinen ja iso podengo ovat mittasuhteiltaan lähes neliömäisiä.
Suomessa ylivoimaisesti yleisin muunnos on pieni portugalinpodengo. Keskikokoiset podengot ovat huomattavasti harvinaisempia ja isoja podengoja on maassamme vain muutamia yksilöitä.
Kokomuunnokset ovat kehittyneet erilaisiin metsästystehtäviin, mikä näkyy edelleen myös niiden käyttäytymisessä ja luonteessa.
Koon osalta rotumuunnoksen vaihtaminen keskikokoisesta isoon tai päinvastoin on mahdollista koiran täytettyä 15 kuukautta.
© Petri Alajoki
© Petri Alajoki
Karvanlaadut
Sileäkarvaisen podengon turkki on lyhyttä, tiivistä ja rungonmyötäistä. Karkeakarvaisen podengon karva on pidempää ja karheampaa ja sille kuuluu tunnusomainen parta kuonon alueella.
Kummallakaan karvanlaadulla ei ole pohjavillaa. Tämän vuoksi podengot tarvitsevat Suomen talvessa usein suojaavaa vaatetusta erityisesti kylmällä, sateella tai kovalla tuulella.
Karvanlaatujen välillä ei tunneta merkittäviä luonne- tai käyttöominaisuuseroja. Käytännössä erot ovat ennen kaikkea yksilöllisiä.
Molemmat karvanlaadut ovat helppohoitoisia. Sileäkarvaisista podengoista irtoaa yleensä enemmän karvaa, kun taas karkeakarvaisen turkkia voidaan halutessa siistiä nyppimällä. Podengo ei kuitenkaan ole trimmattava rotu.
Karvanlaadun osalta rotumuunnoksen vaihtaminen on mahdollista koiran täytettyä yhdeksän kuukautta.
© Petri Alajoki
© Petri Alajoki
Värit
Kaikkien rotumuunnosten yleisin väri on keltainen tai kellanruskea eri sävyissään valkoisin merkein tai ilman. Myös valkoinen pohjaväri keltaisin tai kellanruskein merkein on sallittu.
Pienillä portugalinpodengoilla hyväksytään lisäksi musta ja ruskea väri valkoisin merkein tai ilman sekä valkoinen pohjaväri mustin tai ruskein merkein. Nämä värit ovat kuitenkin harvinaisempia eikä niitä suosita jalostuksessa.
Keskikokoisilla ja isoilla podengoilla musta ja ruskea väri eivät ole sallittuja.
Pienissä podengoissa tavataan toisinaan myös brindle-, tricolor- ja black & tan -värityksiä. Nämä värit eivät kuulu nykyiseen rotumääritelmään.
Erot arjessa
Suomalaisten harrastajien kokemukset perustuvat pääasiassa pieniin ja keskikokoisiin podengoihin, sillä isoja podengoja on Suomessa hyvin vähän. Arjessa merkittävimmät erot löytyvät yleensä eri kokojen väliltä. Keskikokoinen podengo on tyypillisesti itsenäisempi, aktiivisempi ja voimakkaammin alkuperäisen käyttötarkoituksensa ohjaama kuin pieni podengo.
Pieni podengo sopeutuu usein hieman helpommin tavalliseen seurakoiran arkeen. Keskikokoinen podengo puolestaan tarvitsee yleensä enemmän liikuntaa, aktivointia ja mahdollisuuksia toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeitaan. Kaikki podengot ovat kuitenkin yksilöitä. Rodussa esiintyy paljon vaihtelua sekä aktiivisuudessa että toimintatavoissa. Heinikossa loikkivaa pikkupodengoa voisi helposti luulla rusakoksi. Keskikokoinen podengo taas muistuttaa usein enemmän kaurista, joka etenee pitkillä loikilla ja näyttää lähes leijuvan maaston epätasaisuuksien yli.
Yhteistä kaikille muunnoksille on vahva kiintyminen omaan perheeseen. Podengot viihtyvät lähellä ihmisiään ja osallistuvat mielellään kaikkeen perheen tekemiseen.
Metsästysvietti
Riistavietti kuuluu kaikkiin portugalinpodengoihin, mutta sen voimakkuudessa on eroja sekä kokomuunnosten että yksilöiden välillä. Pienillä podengoilla riistavietti vaihtelee paljon. Osa seuraa kiinnostavia hajuja tai lähtee lyhyesti saaliin perään, mutta palaa nopeasti takaisin. Toisilla vietti voi olla huomattavasti voimakkaampi.
Keskikokoisilla podengoilla metsästysvietti on yleensä hyvin vahva. Ne on alun perin jalostettu aktiivisiksi ja itsenäisiksi metsästäjiksi, mikä näkyy edelleen niiden käyttäytymisessä. Keskikokoinen podengo seuraa riistaa määrätietoisesti sekä hajun että näköhavainnon perusteella.
Isojen podengojen käyttötarkoitus on ollut suurriistan metsästys, minkä vuoksi niidenkin riistavietti on tyypillisesti voimakas.
Vapaana pitäminen
Vapaana pitäminen on yksi suurimmista käytännön eroista eri kokomuunnosten välillä. Monet pienet podengot voidaan koulutuksen ja turvallisen ympäristön avulla pitää irti ainakin tietyissä tilanteissa. Tästä huolimatta myös pienillä podengoilla riistavietti voi johtaa yllättäviin tilanteisiin, joten vapaana pitäminen tapahtuu aina omistajan vastuulla.
Keskikokoisten ja isojen podengojen kohdalla vapaana pitäminen on usein huomattavasti haastavampaa. Voimakas metsästysvietti ja itsenäinen työskentelytapa voivat johtaa siihen, että koira poistuu kauas omistajastaan riistan perään. Monet keskikokoiset podengot ulkoilevatkin turvallisimmin aidatuilla alueilla tai pitkän liinan avulla. Toisaalta yksilöiden välillä on suuria eroja ja osa koirista toimii luotettavasti myös vapaana.
Podengot ovat lisäksi taitavia löytämään aidoista heikot kohdat. Erityisesti keskikokoiset podengot ovat tunnettuja kyvystään hypätä, kiivetä ja etsiä reittejä aidan toiselle puolelle.
Vahtivietti
Portugalinpodengo on perinteisesti myös vahtikoira. Vahtivietti ilmenee podengoilla eri tavoin. Monet pienet podengot ovat aktiivisia hälyttäjiä, jotka ilmoittavat haukkumalla uusista ihmisistä, eläimistä tai ympäristön muutoksista. Keskikokoisilla podengoilla vahtivietti voi näkyä enemmän tilanteiden tarkkailuna ja arviointina kuin jatkuvana haukkumisena. Ne saattavat käydä tutkimassa vieraan tulijan ja palata sen jälkeen omiin puuhiinsa, jos toteavat tilanteen normaaliksi.
Toisaalta keskikokoisilla podengoilla voi esiintyä voimakastakin reagointia tilanteissa, joissa ne kokevat oman reviirinsä, laumansa tai omistajansa olevan uhattuna. Tämän vuoksi omistajan on hyvä opetella tunnistamaan oman koiransa tapa reagoida erilaisiin tilanteisiin.
Keskikokoisissa podengoissa esiintyy usein voimakasta lojaaliutta omaa perhettä kohtaan. Osa koirista pyrkii myös ottamaan vastuuta tilanteissa, joissa ne kokevat omistajansa tai kotinsa olevan uhattuna. Tämän vuoksi hyvä sosiaalistaminen ja omistajan kyky ohjata tilanteita ovat tärkeitä.
Useimmat podengot suhtautuvat vieraisiin ihmisiin asiallisesti, mutta eivät välttämättä yhtä avoimesti kuin monet seurakoirarodut. Tyypillisesti podengo tarkkailee ensin tilannetta ja tutustuu uusiin ihmisiin omassa tahdissaan.
Kenelle eri muunnokset sopivat?
Pieni portugalinpodengo sopii monenlaisiin koteihin aktiiviseksi seurakoiraksi ja harrastuskaveriksi. Se yhdistää podengon persoonallisuuden ja alkukantaisen taustan yleensä hieman helpommin hallittavaan kokoon.
Keskikokoinen podengo sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä, aktiivista ja alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan säilynyttä metsästyskoiraa. Se vaatii omistajaltaan enemmän ennakointia, ymmärrystä koiran käyttäytymisestä sekä valmiutta elää vahvojen viettien kanssa.
Iso podengo on harvinainen myös Portugalin ulkopuolella. Sen ominaisuudet muistuttavat monin tavoin keskikokoista podengoa, mutta suurempi koko tuo mukanaan omat vaatimuksensa niin koulutukseen, liikuntaan kuin arjen hallintaan.
Karvanlaadun valinnassa ratkaisevat yleensä ulkonäkömieltymykset ja turkinhoitoon liittyvät seikat, sillä sileä- ja karkeakarvaisten podengojen luonteissa ei tunneta merkittäviä rotumuunnostasoisia eroja.